Hae tästä blogista

perjantai 11. lokakuuta 2013

Mitä muut eivät

Pyyhkiä linnunpaskat mökin kaiteelta
huonot ajatukset mielestä
ilman lasia kestää paine
kaipuu sinne minne ei voi palata
kirjoittaa sinut lähemmäksi, esille
tehdä meistä kuolemattomia
vessapaperirullia pyörii pitkin piennarta
ja taas minä odotan
ymmärtäväni keitä me olemme
mikä lämmittää
mitä on polte
vihaiset kivet kengissä
vääntyneet kolikot
valuva ikkuna
jota ei koskaan tarvitse putsata
nähdäkseen kaiken kauneuden
hitaasti syvenevät uurteet kasvoilla
kosketukset kaulalla
uppoutua luoksesi
kietoa sinut näihin sanoihin
sulkea radio
koivujen vaahteroiden ja pihlajien ympäröiminä
olen hetki hetkeltä lähempänä
oikeaa ajatusta
sinun huuliasi
katsetta joka viipyy
koska näet minussa jotakin
mitä muut eivät
tiedät kuinka vapisen
ja sinulla saa olla salaisuuksia
voima murskata minut
etkä halua
kahlata elämää
jättää mitään kertomatta
vaan antaa savun yhtyä taivaaseen
polttaa yössä kynttilöitä
hymyillä
ihan tavallisille asioille
astua askelia kohti halua
nähdä että minussa on potentiaalia olla kaikkea
mikä tekee olosi täydeksi
ilman airojakin
keinua veneessä ja luottaa
että nukahdettuamme
tunnemme kolahduksen
maan jalkojemme alla
kannattelevan

Lammassaaressa

Aleksis Kiven päivänä
pakenen kaupungin kasvoja
sinne mistä kaikki sai alkunsa
erehdyksien kautta
tunnen itsekin olevani laiva
jumissa pohjasta
niin lähellä rantaa
että metsän voi jo haistaa
maistaa kauan odottaneiden naisten suudelmat
tippuvat liinat eivät heilukaan tuulessa
huiskuta riemuisina uuden alkua
vaan syksyn hiljaista tuskaa
kirkuvaa luopumista
kuinka rujot pinnat piiloutuvat lehtien alle
kadoten odottamaan kulkijoita
saappaan pohjia poskilla

Kuinka monta kertaa

Kuinka monta kertaa täytyy suudella
jotta kallio on sileä
vanhat haavat parantuneita
eläintarhojen ovet avoinna
ja kaikkialla halu auttaa
ottaa syliinsä jokainen
joka etsii vastakappaletta?

Taas joutsenet irtoavat

Taas joutsenet irtoavat merestä
kaikki unohtuu
jää paikoilleen odottamaan
että ajat kohtaavat

Ei se irtoa

Ei se irtoa
mutta sen kanssa voi potkia
polttaa merkit lihaansa
kulkea suoraan pelkäämättä tuolia
iskuja sormilla
syttyviä taloja
nauhojen rahinaa
puutalon kauhun kahinaa
ja vaikkei myrskyä näe
se on voimakas
kuin viha
katkaisee oksat
puunkin
jos haluaa.

Ovia ilman kahvoja

Ovia ilman kahvoja
lapsia ilman vahvoja vanhempia
annetaan lahjoja
luovutaan nuorasta
toisen takia päästetään putoamaan
nähdään punavarpusten vapautuvan
mahat täynnä marjoja.

Vaimoni isä

Vaimoni isä
pyörii mökin katossa
tuuli keinuu variksen sulissa
ja hän lentää kuin runo
joka ei koskaan