Hae tästä blogista

maanantai 10. joulukuuta 2012

Vielä ehtii tilata!

Nyt on hyvä hetki laittaa kotimaista sanataidetta pukin konttiin. Allekirjoittaneen esikoiskokoelman voi tilata joulukuun ajan 10 euron hinnalla (sis postimaksut). Tilaukset harri.hertell@gmail.com 
 Kirjaa on jäljellä vielä noin 15 kappaletta. Kirjan hienosta kuvituksesta vastaa Miila Heinonen.
 
 

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

HIP HOP DON'T STOP

Sillan alla luki hip hop don't stop
mutta silloin en ollut vielä edes painolastina
isäni kasseissa.

Myöhemmin kyllä kassit olivat useinkin raskaita
ja kolisevat jännittävällä tavalla
kun kavereiden kesken pohdimme kannut kourissa
keitä olemme
mitä yhteiskunnalla on tarjota
ja kuka oli päässyt kokeilemaan edellisenä viikonloppuna
kenenkin tuheroa.

Sormet tunnottomina
ja hihat musteessa
me juoksimme helvetillistä vauhtia
karkuun vanhempia kundeja
jotka tulivat kertomaan että nyt tuli jyrättyä väärä kuva
ja jossakin aseman tuntumassa
me joimme puoliksi jäätyneitä keskareita
kiinalaiselta kioskilta pöllittyjä siidereitä
jotka lämmittivät hetken mukavasti käsiä
kun hiippailimme päin pakoa
ja sitten pienessä kaljassa kuljimme kohti mummon kotia
syömään lämmintä makaronilaatikkoa
josta ei koskaan puuttunut maustepippuria
kun mummo uteli innokkaana
mitä pojat olivat oppineet koulussa.

Ylimielisinä teineinä
me kerroimme väsänneemme juuri Escapessa
ja mummo ihmetteli lausuntoa
että tuliko jo nyt keskeytys
vaikka ruokaa on vielä reilusti lautasella.

Tänään menen tapaamaan taas mummoa
jonka kuulosta ei ole enää mitään tietoa
ja vaikka hihatkaan eivät ole enää tummina
täynnä tuikkivia kromitähtiä
niin edelleen toivoisin
että voisin mennä katsomaan niitä mystisiä kuvia
potkia tyhjiä kannuja pois poluilta
ja katsella kun pulut lentävät säikähtäneinä
tasanteelta toiselle.

Vaikka se ei olekaan mahdollista
saan kuitenkin muistella vanhoja
juoda koffini ulkona
jalkapohjet ja kädet kylminä
tutista hetken dösäpysäkillä
ja olla kiitollinen
että olen saanut olla hetken osa sitä aikaa
kun sillan alla oli niin monta kerrosta maalia
ettei sitä koskaan voi buffata
pois muistoista.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Yhteiskunnassa
ei ole koskaan liikaa yhteiskunnallisuutta

Oletko koskaan?

Oletko koskaan
lainannut toisen muistoa
kertonut sitä omana
lisäillyt siihen ehkä keksimiäsi yksityiskohtia
jotta se tuntuisi todenmukaiselta
kuin se olisi juuri sinulle tapahtunutta?

Oletko astunut kotiin tervehtimättä puolisoa
sanonut että vie noi rojut pois lojumasta
vaikka on yö
ja naapurit lopen kyllästyneitä
kuuntelemaan riitelyä
pitäisikö Lundian hylly siirtää eteiseen vai olkkariin
ja minkä värisiä laatikoita
siihen tulisia hankkia huomenna Ikeasta?

Oletko koskaan sammunut taxiin ilman lompakkoa
pikkujoulujen jälkeen
jättänyt menemättä töihin
lääkärissä valitetellut vaikeita alaselkäkipuja
jotka alkoivat jo viime viikolla
mutta pahenivat sitten lopulla
varmaan kylmän sään
tai kaverin raskaan muuton takia?

Oletko ollut kaupungilla duunissa
polttanut häpeillen tupakkaa
kahden korttelin päässä konttorista
ihmetellyt ruokatauolla
miksi kollegasi saa ahmia sontaa läheisessä pikaruokalassa
eikä pomosi silti kutsu häntä läskiksi
tai huonoksi ihmiseksi
vaikka samalla tavalla
hänkin turmelee terveyttään tuplajättijuustoilla?

Oletko koskaan katsonut itseäsi peilistä
huomannut nuppineulan pään kokoisia kuoppia iholla
ajatellut että kyllä tämä vielä tästä
silmänaluset mustina
odotellut aamun ensimmäistä raitiovaunua
ja pysäkin aikataulu on ollut niin kohmeessa
ettet ole tiennyt olisiko parempi lähteä juoksemaan
vai odotella vielä hetki kutosta
miettien jo valmiiksi selityksiä?

Oletko unohtanut kastella kukkia
hakea kaupasta kahvia
jättänyt menemättä
vaikka se on ollut jo kauan sovittua
ottanut pari pitkää kotimatkalla
vaikka huomenna pitäisi maksaa vuokra
eikä tilillä ole enää rahaa ostaa edes stidejä kiskalta?

Oletko koskaan keskustellut pankissa
ikäisesi sijoitusneuvojan kanssa
valehdellut aikomuksistasi ostaa asunto
vaikka todellisuudessa
isoäidin perintö pitää ottaa äkkiä pois tililtä
koska olet korviasi myöten kusessa
velkaantunut jokaiselle kaverillesi
ja vähän niillekin
joille ei pitäisi olla velkaa?

Oletko koskaan ylipäätänsä ajatellut
millaista on riemuita
kun lähikaupan harjoittelija
antaa kaivaa K-Marketin roskista
tonkia päiväyksen ohittaneita savikiekkoja
jotka pyörivät kauniisti mikrossa
kuin kuuntelisit Mozartia nousuhumalassa
olet valmiina sohvalla
kunnes kesken sinfonian
jousien harmonisen riemunnan
kuulet tutun kilahduksen
ja huomaat että klassiko vuodesta 1981
näyttää freesimmältä kuin sinä
vaikka olette aivan yhtä vanhoja?

maanantai 3. joulukuuta 2012

Haastattelu uusimassa FMQ-lehdessä

Finnish Music Quarterly haastatteli meikäläistä kotimaisista lavarunouskuvioista. Tuosta skannauksesta ei taida saada mitään selvää, joten kannattaa hankkia haastattelu kokonaisuudessaan vaikkapa täältä: http://www.fmq.fi/



lauantai 1. joulukuuta 2012

Kukaan ei voi jäädä kotiin

Kukaan ei voi jäädä kotiin
paniikin levitessä kaduilla
tippuvien marjojen yössä
pyry tukkii ovet
rappusia voi kävellä vain alas
ulos katsomaan
kun humalaiset Tuksut repivät seitsemän päivää lehtiä pyhäasussa
Tauski ei vedä nakutanssia keikoilla
ja kerrankin totuudet sopivat kaikkien käsiin
kuin stemut joilla ikkunat kivitetään sisään.

Iltalehti ei uutisoi raiskauksista hotellihuoneissa
eikä televisio kysele Johan Bäckmanilta turhia huostaanotetuista lapsista
Arvi Lind ei osaa sanoa tuleeko huomenna
uutta päivää
lumimyrskyä
vai tanssiiko Leppilammen sijasta
itse kuolema tähtien kanssa.

Jopojen paksut savut nousevat
ihmismassojen keskeltä
huudellaan lauseita
lauletaan runoja
räpätään sanoja jotka vaativat parempaa huomista
ilman ydinvoimaa tai ympäripyöreitä lauseita.

Kukaan ei enää osaa ihannoida poliisin tappajia
kukaan ei halua mennä naimisiin poliisin kanssa
kukaan ei itse asiassa muista tai tarvitse poliisia
sillä monet ovat jo rientäneet ulos virastoista
naimaan itseään vapaaksi tuskasta
luopumaan historian kiristävästä vyöstä
paskan palkan ruoskimista hartioista
syntyy liike joka pakottaa meidät pelkääjän paikalta
kuljettajaksi ilman korttia.

Maailma ei enää tarvitse suuryrityksiltä öljyä
tai pommitettuja lapsia
Coca Cola ei omista joulupukkia
eikä Gangnam style tai Hitler-videot ole enää niin hauskoja
sillä kaduilla vaaditaan jokaiselle ruokaa
ja puhdasta vettä
ilman tauteja tai talvivaaroja.

Stokkan kuvastoa ei kääritä paksuun muoviin
sillä kukaan ei ole kotona odottamassa postia
lehdenjakajat polttavat uutisia rannassa
mutta videot eivät tallenna muutosta
se tapahtuu jossakin toisaalla
(ei ruudulla)
se kietoutuu hetkessä
tarpeeksi monen aivoihin
eivätkä he enää usko äänestämiseen
demokratiaan tai poliitikkoihin
jotka eivät saa
tai uskalla vastata
tuleeko huomenna muutosta
uutta päivää
tai ylipäätänsä uutisia
mainoskatkolla
ei juosta enää kaapille hakemaan lisää olutta
pestä illalla Pepsodentillä hampaita
sillä jotakin todellista on tapahtumassa
ennen kuin ehdit takaisin sohvalle
se on jo lähtenyt liikkelle
astunut ulos kaduille.
Vain ihmisellä 
on röyhkeyttä väittää olevansa ihminen.

Mäntymäki

Luon lumet
punaisen talon portailta
katselen sinnitteleviä autoja
joiden ohi vilkaistessaan näkee kaiken
mitä päivä tarvitsee ollakseen kokonainen.

Hangesta voi lukea
yön horjuvat tunnit
keltaiset terveiset tien varressa
snägärin jäätyneet sinapit kuorissa
hiekoitus leviää kuin ajatukset
joilla luistella
yli Töölön lahden
kaupunki näyttäytyy köyhänä
mutta onnellisena vaimona
valmiina opiskelemaan läpi liiton
mitä on olla omistamatta
jakaa kaikki vapaasta tahdosta.

Isken lapion nietokseen
Koffin kinokseen
ja vasta sitten juon pois sen
onnellisena
tietän että olen löytänyt jotain tästä ajasta
kun kaikki on ylös kirjattuna
runoksi jota muistella
kun korkkaa ensimmäisen keskarinsa
vuosien päästä
jonakin toisena talvena
jossakin toisessa paikassa.


Katastrofit nostavat ihmisessä parhaat puolet esille
pikkujoulut puolestaan pahimmat
poikkeustila on ketun kiimainen ulvonta
raitiovaunun takaosassa poltettu tupakka
syyntakeeton huuto ravintolan edustalla
vittuilu portsarille
tonttulakki päässä
glögissä uitettu kravatti otsalla
todisteet ovat jo kaukana
lumen alla askeleet johtavat
kohti työpaikan pomon kotia
syyllisyyden polte eteisen tapeteissa
kun sulkee oven aamulla
ei tunne rapun tuoksua
muista mille kadulle pamahtaa silmät punaisina
eikä kertaakaan enää halua kuulla
porsaita äidin oomme kaikki
kun sen tietää olevan totta
ilman laulua siitä muistuttamassa.

torstai 29. marraskuuta 2012

lauantai 24. marraskuuta 2012

Puut eivät ymmärrä
kaivata lehtiään
särkyviä äpärälapsia
reput helisten
sormet kuoliota
juoksua
pakoon kiirettä
lasketaan päiviä
palkkaan vuokraan laskuihin
on syötävä
luonnosta löytyy kaikki
ei sykkivää metsää voi sahata
kaikilla taajuksilla rakkautta
karheita kieliä
omistajan valheellisia sanoja
poluille pudonneita asiakirjoja
poltetaan nuoruuden kirkuvaa kiihkoa
ilman hampaita voi istua
mutta istuen on vaikea tanssia
löytää liike havujen keskeltä.

Jumala on yölinja
kyyti humalaisille
kebabit rinnuksilla harhaileville
katoksen alle sammuneille
myydään lippuja
tällä reissulla ei kysellä turhia
lehdistä lattialla
bommauksista tuoleilla
vieruskaverilla katse kuin tarkastajalla
joka tekee vain duunia
painaa nappia ennen vuoron loppua.
Passissa Itämeren huokaus
pois pyyhityt päivät
uponneet laivat
jää pelastusrenkaiden ympärillä
pelko kadotetusta mikrofonista
juoposta jonka ikää on mahdoton arvata
se rykii tervalimaa
aina samalla kulmalla
sielun revityt sanomalehdet
kosteat aikomukset
viihdeuutisten saksitut nenät
en mä ruokaa
tai mitään vitun puhelua
ois vaan pakko saada flinda Alkosta
punaisten kasvojen alla
kaupungin repaleiset muovipussit
virtaavat rehellisesti
joessa maanviljelijöiden vaahtoa
direktiivien taipuisia pajuja
kanta-asiakkaiden kuivunutta oksennusta
marlboron polttomerkit sormissa
kipparin hakkaama kuva
rinnassa tunnustus rakkaudesta
lapsuudenkodin vihassa
raivoisat kourat
isän halkeileva vyö
kuolleiden sikojen vatsa
roikkuu yli
rystyset valkoisena
saunan jälkeen saa itkeä
kun nukkuu
voi rakastaa kuolemaa
pelata korttia Kurt Cobainin kanssa.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Olet uni
jota et halua muistaa aamulla
kuinka huulesi olivat aikanaan lupaus paremmasta
takuu aukeavista ovista
varmuus lääkkeistä
tauteihin joita silloin ei ollut olemassa.

Nyt katseessasi on alkoholistin huijattu sairasloma
kissan varovaisuus ja määrittämätöntä selkäkipua
puheessasi on hitaasti laskeutuvia askelia.

Ripsiesi hissi kulkee ylös ja alas
hylätyllä penkillä
hiuksesi huojuvat
kuin yksinäiset männyt
istut keltaiset saappaat jalassa
tyhjät tölkit seurana
et pääse pois puistosta
keräämättä mukaasi jokaista
pois heittämääsi suhdetta.

Rohkeat luopuvat

Rohkeat luopuvat
päästävät irti vallasta
asioista joita eivät voi hallita.

Jokaisessa koirassa
on asvaltin muisti
tassujen jäljet
kovettuneet purkat
punavarpusen alastomiksi syömät puut
keinuvat hula hulaa talvella
eikä ennen tätä
marjoista ole ollut pulaa
kaikki on ollut  just fine.

Monien mielestä lasi on aina tyhjä
toiset eivät tarvitse laseja lainkaan
sitä näkee
jos laskee pulkkamäkeä
ottaa kuumaa mehua tasaisella.

Jokaisen laskun jälkeen mieli tyhjänä
on helppo huomata
mikä kaikki meni väärin
kun oli vielä huipulla
paukutteli henkseleitä
niin että naapuritkin istuivat sohvalla
kuulosuojaimet korvilla
yön pikkutunneilla.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Ensimmäisestä Horros-keikasta

Kritiikin Uutiset kirjoittivat W/ord -festivaaleista sekä minun ja Papa Jahmanin ensimmäisestä Horros-keikasta: Harri Hertell jatkoi Papa Jahmanin kanssa tekemäänsä synkkää skandinaavista dub-runoutta. Suunta vaikuttaa kiinnostavalta, ja esikoiskokoelmasta luettu teksti toimi äänimaisemassa esimerkillisesti.

Lue juttu kokonaisuudessaan täältä: http://www.kritiikinuutiset.fi/word-up/

maanantai 19. marraskuuta 2012

Yksi otos lauantain ensimmäiseltä Horros-keikalta / kuva: Santosh Rajbhandari

tiistai 13. marraskuuta 2012

Helsinki Poetry Connection tarjoaa nuorille uudenlaisia runon esittämisen työpajoja

Suomessa lavarunousbuumin synnyttänyt Helsinki Poetry Connection -sanataidekollektiivi on koonnut yhteen tietonsa ja taitonsa luoden uudenlaisen runon esittämisen työpajan. Erityisesti yläaste- ja lukioikäisille suunnattu työpaja on lyhyessä ajassa kerännyt paljon positiivista palautetta sekä oppilailta että opettajilta. Työpajat ovat saaneet myös mediassa paljon positiivista huomiota. Työpajojen vetäjinä toimivat runoilija ja kulttuurituottaja Harri Hertell (s.1985) sekä rap-muusikko ja äänisuunnittelija J Riskit eli Juha Potka (s.1983).

Runon esittämisen työpajoissa nuorille opetetaan itseilmaisua runouden, rap-lyriikan ja spoken wordin keinoin. Tarkoituksena on tutustuttaa nuoret näihin ilmaisun muotoihin ja lisätä heidän itseluottamustaan esiintyjinä. Työpajoissa oppii samalla useita arkielämässäkin hyödyllisiä taitoja kuten esiintymisjännityksen hallitsemista. Työpajoissa pohditaan ääni- ja videonäytteiden myötä mitä lavarunous tarkoittaa ja kuinka sitä voisi itsekin harrastaa. Työpajoissa ohjaajat antavat nuorille myös live-näytteitä esiintymisestä. Oppilaat pääsevät itsekin kokeilemaan lavarunoilua. Ennen työpajojen alkamista nuoria kannustetaan kirjoittamaan omia runoja ja rap-lyriikoita, joita kaikki halukkaat pääsevät esittämään positiivisen ilmapiirin vallitessa. Nuoret saavat esiintymisistään myös halutessaan rakentavaa palautetta ohjaajilta. Työpajat kestävät kahden tai kolmen koulutunnin ajan, riippuen tilaajatahon toivomuksista. Runon esittämisen työpajat ovat hyvä tapa rohkaista nuoria itseilmaisuun sekä lisätä heidän esiintymisvarmuutta ja tiedonhalua. Työpajat tuovat myös mukavaa vaihtelua lukuvuoteen.

Maskun Hemmingin koulun ilmaisutaidonluokassa istuu parikymmenpäinen oppilasjoukko. Yksikään mukana oleva ei nuoku, räplää puhelinta tai jutustele kaverin kanssa, vaan kaikki kuuntelevat keskittyineinä vieraaksi tulleiden miesten tarinoita. Tällä kertaa luokassa puhutaan runoista ja räpistä.” -Vivi Wihanto, Turun Sanomat 8.11.2012


Lisätietoja työpajoista antaa:

Harri Hertell, kulttuurituottaja (AMK)
p.0405063668
harri.hertell@gmail.com
http://hkipoetryconnection.blogspot.com

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Runon esittämisen työpajoista

Minä ja rap-artisti J Riskit kiersimme tällä viikolla Varsinais-Suomessa vetämässä nuorille runon esittämisen työpajoja. Kävimme kahden päivän aikana puhumassa Turussa, Kaarinassa ja Maskussa. Pajat menivät erinomaisesti ja uskon, että kokemus oli yhtä innostava ja opettavainen meille kuin myös nuorille. Kun tiedustelimme Kaarinan 9-luokalta (pajan alussa) miksi he ovat niin hiljaisia, vastaukseksi saimme "kun kerrankin on jotain mielenkiintoista koulussa". Tästä on hyvä jatkaa. Näitä työpajoja voisi vetää paljon useamminkin, erityisesti 9-luokkalaiset tuntuivat olevan ikänsä puolesta sopivan kypsiä ja yllättävänkin kiinnostuneita. Nuorisotalolla jouduimme muokkaamaan työpajan sisällön lähes kokonaan tilanteen mukaan, sillä osallistujat olivat ala-asteikäisiä. Erittäin hyvä fiilis jäi reissuista, nuorissa on ehdottomasti (runouden) tulevaisuus.

Tässä vielä Turun Sanomien juttu Maskun työpajasta.




maanantai 5. marraskuuta 2012

Pitäisi kirjoittaa
soppaan kasviksia
jonkun pankkitilille oikeutus olla kotona
puhaltaa illalla kynttilä
haistaa turva
tyly kusen haju vessassa
täytyy pyyhkiä pois
ajatukset luovuttamisesta.

Tehdä oikeaa työtä
vetää räntä peittona korville
polttaa parvekkeella kun muut nukkuvat
tuulettuvista villatakeista ei löydy turkiskuoriaisia
mitään pahaa sanottavaa
ei saisi kai olla
unohtamatta kivaa yllätystä vaimolle
syntymäpäivänä
joku aina kuolee
osoittaa rakkauttaan
kirjoittamalla muistokirjoitusta.

Vaikka sitten tiirikoida lukkoja
kuivunein sormin
ymmärtää että nyt ei ole aika jäädä jumiin
pankkiautomaatteihin
loputtomiin kuitteihin
ei ole kirjoitettu runoja
seteleihin viestejä
eteisen peiliin lauseita
selvitään tästä tavalla tai toisella
mietitään miten huomenna.

Voisi yrittää höylätä uudestaan
mutta enää ei ole voimaa vinguttaa korttia
juustoa kaupasta
viiniä puodista
onneksi sentään saa katsella
kun punavarpuset nauttivat
syksyn viimeisiä sorbuksia
törmäävät ikkunoihin iloisina.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Taas telkkarissa

 Tuli jo toista kertaa tämän syksyn aikana pyörähdettyä televisiossa. Tällä kertaa YLE1:n Parittomat nimisessä ohjelmassa. Jakso on nähtävissä Areenalla, kohdasta 17:50 alkaen: http://areena.yle.fi/tv/1690374

torstai 1. marraskuuta 2012

Tyynellä rannalla
kuu valaa uudenvuoden tinaa
meren pinnalla kaikki heijastukset
samaa vanhaa
verkkoihin hukkuneiden post mortem huutoa
jota ei kuule
hiekalle
ajelehtii virolaisia villisikoja
joita katsoessa tuntuu
kuin joku soittaisi pianoa
ensimmäistä kertaa.

Jos olisi sota
me innostuisimme valkoisista lipuista
kirjoittaisimme rauhanjulistuksia
heittäisimme kyyhkysiä taivaalle
mutta jos kerrankin olisi rauha
me kiiruhtaisimme barrikaadeille
kaivaisimme bunkkereita
pyyhkisimme persettä maailmankartalla.

Onneksemme on vain pieni pyöreä ontto
huonosti istuva hallitus
siunatussa tilassa
ei sovi riuhtoa turhia
polttaa tupakkaa puhua rivoja
rapsuttaa hilsettä pois
paksusta niskasta.

Kaupungin katto irtoaa
kuin korkki pullosta.
Ei voi puhua maailmasta
nyrjähtäneistä nilkoista
tie päättyy aina umpikujaan
vääntyneisiin liikennemerkkeihin
hammasrattaiden rahinaan.

Sotapoluilla rasvaiset hiukset eivät ole este
ne kätkeytyvät luontevasti pipon alle
luovat kellotaulun ruosteiset osoittimet
pysähtyneen luomukampauksen
ilman lämpöä
me vedämme käteen
ajatusten kohmeisia rukkasia
nuijimme vauvoja
valtion murskattuja päämiehiä.

Taivuta vihaa
kuin tangossa
jousta uskomuksista
tuulen tahdissa
kukkien luurangot tanssivat
atomipommien haudoilla 
pyyhityt kengät 
kiiltonahan laiha peilikuva.

Alkaako väsyttämään
särjetyt ikkunat
hiljaisessa talossa
muisto kannettavan surinasta
kahvinkeittimen murinasta
aidattoman mökin pihalla
kaikki vuodenajat avoinna
kuin jääkaapin ovi
nälkäisen hylätyt hanskat.
Arvaatko
että kirjoitan
kuinka tämä kaupunki tappaa minut
kuin lääkäri vailla reseptejä
ilman mielen tuntemusta
minä kirjoitan
sinulta vaatteet pois
kylmän stetoskoopin rintakehääsi vasten
palloittelemme kiihkoa
katseiden squashia
parkkipaikan viereisessä metsässä
kaikki koirat ulostavat
samalla tavalla.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

kun nyt olet vapaa
mitä teet ruoaksi illalla
ostat kaupasta master cardilla?
Revit kaiken seiniltä
ettei tarvitsisi myöntää painovoiman lakeja

Täällä kukaan ei oleta
vaadi olemaan
ole
kuin tarvitsisi jotakin

Hän yritti juoda
kahdesta viinistä huonomman
jäi miettimään
miltä se toinen olisi maistunut

Nouse
hymyile meille
kuin sitä ei olisi ollutkaan
näytä hampaasi
ulvo se esille
metsistä ja pelloilta
älä pelkää
yritä taltuttaa
jokainen koira vihaa katupylväitä
rankkasateen rock n rollia
vittu nyt mennään
potkitaan kivet mennessä
yön rikkinäiset luut
ladon takana
hakatut halot

eihän runoja kirjoiteta
ne luetaan
maailmasta
Salaatit jäätyvät
mutta tämä ei ole järjestys
hallittua raivoa
katse kiinni irtoavissa lehdissä
tartut käteen
päästät irti vuodenajoista
punaviinin nuolemista kauloista

Nännipihasi on ihana keidas
paikka johon jäädä
ilman aikataulua
raapia tikulla paskaa
kengänpohjista voi lukea reitin
pimittävän heinän
rannoilla miehet lippoavat
pakenevat
nimetöntä
sormea
rahisevaa unta laatikossa
muistot kajavan huudosta
irvistävät tapetit
lupa olla vapaa
poimia tuntemattomiakin sieniä
radiosta taajuus korvilla
ymmärtää muodot sellaisinaan
sateen viettelevä lipaisu
ihmiseen tatuoitu halu
painautua ajatuksia syvemmälle
kaupinkien väliin ruskaan
syttyviin roskakoreihin
ettei voi olla varma
ja silti kokea

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Esiintyminen Runoraadissa

Esiinnyin Yle Teemalla Runoraadissa sunnuntaina 21.10. Ohjelmassa luin yhden lyhyen tekstin esikoiskokoelmastani Kunnes oppii kävelemään. Runoraadin lähetys löytyy täältä: http://areena.yle.fi/tv/1674807

Esikoiskokoelman toisesta painoksesta on muuten edelleen noin 20 kappaletta jäljellä. Tilauksen (12,5 €) voi tehdä sähköpostilla: harri.hertell@gmail.com

perjantai 12. lokakuuta 2012

Usein pelkään ettet kuule
kun ajattelen sinua
jokaisen rivin välissä
lemmentunnustuksia
että älä mene unohda
nyt kun jokin irtoaa kauniisti
tarvitsee kaapista rikkalapiota
ja rakkautta
Pidät kättä suulla
kuin tämä olisi kauhea juoru
sotkeutunut lankakerä
jota yritän avata.
Jokaisen lasin pohjalla
aika jota kaivata
täällä ei puhuta murteilla
kastella lahkeita paskassa.

Jos tuon neidon riisuisi punaisista housuista
suutelisi pyöreitä poskia
kuin muslimit mustaa kiveä
itkisi aamunkoitossa kadotettua tahtoa
rikkinäisiä ritilöitä
hammaslääkärin penkillä
runoilijalla ei ole sanoja
mitään millä kuvata letkuja kitalaessa.
Kerta turpaan ennen arkkua
mies sätkii kuin hylje kylmällä kadulla
jokainen askel haluaa haukata palan asvalttia
on surullista istua tällä tuolilla
katsella kun teemme sopimuksia
ettei tarvitsisi kohdata sormenjälkiä tuopissa.

Kanta-asiakkaiden silmissä eksyneitä lapsia
ei tarvitse ymmärtää vastuuta
muistaa harmaita hapsia
tiedetään tunteista
että tämä on
ja saanko istua sun paikalla
potkia puistossa kaikki kukkia.

Syksyllä on tahmeat sormet
kebabposket ja punainen laulu
pelko perintökämppien täytetyistä saukoista.

torstai 11. lokakuuta 2012

Päivät tylsiä

kuin leikkaisi työkseen kynsiä
guirot sirittävät puskissa
kissa lentää ohi joutsenen kyydissä
tuskissaan tiukka ote untuvasta
toteutuvissa toiveissa on harvoin pehmeyttä
laitureita joille laskeutua.

Revin kahvikuppia korvasta
kuin se olisi minulle velkaa
mutta vaikka kuinka yritän
vedet hiljenevät
sade luikertelee alas kummuilta
yhtyy järveen kuin pari joka osaa rakastaa
vihaisesti ja lempeästi
luottaen että toisella on avain käsirautoihin
kun makaa kahlittuna olohuoneen lattialla
pakarat punaisina
käsi kiinni patterissa.

Vanhat runoilijat

Vanhoja runoilijoita on kahdenlaisia:
sellaisia jotka vaikuttavat siltä, että heille olisi paljastettu elämän salaisuus
ja sellaisia jotka vaikuttavat siltä, että heille olisi paljastettu elämän salaisuus,
mutta he eivät enää saa mieleensä mikä se oli.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Nuori mies pitää paussia tuolilla
odotus- ja vauvamessuilla
kuupassa alkaa tapahtua kummia
kiertää tulevaisuuden kuvia
kylpevistä lapsista ja keltaisista kumiankoista
puklaavasta vauvasta
jolla kaulallaan vakava lakana
ikkunan takana puut heiluvat vapaana
isä kantaa ulos talosta telkkaria
ja se tarttuu johdoillaan kiinni jokaisesta oven kulmasta
tietää joutuvansa eroon pistorasian sykkivästä rinnasta
harmaan sateen lähetysvirroista
joita vastaan on raskasta soudella.

Itkuhälytin varoittaa kuten on tapana
mutta mies ei havahdu torkuilta
ajatukset haluavat vielä kirmata nakuna
äidin syliin
lapsuuden kukkiviin kyliin
jossa mikään ei koskaan ollut huonosti
haravoitavissa pois
kosteiden lehtikasojen keskeltä
kissa loikkaa yli imuroitujen haaveiden
tampattujen mattojen
pyyhittyjen peppujen paossa
Kanarian valossa drinkit maistuvat turvallisilta
kuin sammutetun kynttilän tuoksu.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Jos 2000-luvulla otat mieheksesi shamaanin
on turha odottaa hänen pysyvän
jatkuvasti samalla vuosituhannella.
Pitäisi sulkea puhelin
tiskata iloisia päiviä
talviunta
tamperelaisessa ravintolassa
nainen ei pelkää puhua
koiran karvoja tummilla housuilla
nääs ville ja jonni kääsh
kirjoituskoneen pyssysankarit taas latailevat
kuudesti laukeaviansa
kun mä heräsin tänä aamuna
on bluussia
mustan mullan rullaavia tarinoita
keuhkot täynnä
ja sydän tilttaamassa
enää ei ole voimia
aloittaa alusta
palata kirjoittamaan uutta stooria.
Tämä voisi olla rakkautta
kaide joka ei kestä nojaamista
olut vaahtoaa kuin Raulin laulussa
mutta emme kaipaa pois vanhoista tavoista
havunneulojen haavoista
pestään käsiä sadetynnyrissä
tehdään yhdessä
kaikki mikä on kiellettyä.
Ne vislaavat jokaista lyhyttä hametta
typerä hymy kasvoillaan
kantavat laiskasti soraa haalareita laastia
punakahvainen mora vyöllä
juovat ruokatunnilla kolme pientä olutta
ja puhuvat Tallinnan matkoista.

Ne näkevät huputetun talon alla asioita
joista arkkitehti saa al denten lahkeeseensa
ja antavat rätisevän radion soittaa Kari Tapiota.

Ne ovat kasvaneet siellä sun täällä
eikä kukaan ole niistä varsinaisesti ylpeä
mutta kun kura-apina saa viimein keitetyksi kahvia
me kaipaamme vasaroiden paukettta
miehiä jotka rakensivat maailmansa.
Kannetaan tuolit sisälle
grilli katoksen alle
sovitaan ettei mitään tapahtunut
kesä häpäissyt meitä valolla.
Älä sano sen olevan valmis
luule tietäväsi paremmin
jos luonto olisi julma
se pysähtyisi
miettisi sadetta kuusen alla
koko yön
tuijottaisi merta
silmästä silmään.
Elämä ei ole täsmäohjatattua sodankäyntiä
silitettyjä paitoja
noudatettuja kotiintuloaikoja.

Se on viritetty ansa
kimmoisa jousi
valmiina ampumaan nuolensa
komeasti ohi taulun.
Jokainen perhe
on kalliosta irronnut liuska
tarinoita isästä ja äidistä
jalkojemme alla

lauantai 29. syyskuuta 2012

Viskiä ja virstanpylväitä
odotusta lippuluukulla
emäntä lyö ilmoituksen tiskiin
ei etsi valtaa loistoa
tukkaputkella elämän perässä
pitää paeta pakokaasuja
ruostuneita braasuja
uinuavia tulia
räppipäät nyökkäävät taksitolpalla
tyytyvät tuplarizloihin
sulka hatussa
parittaja ei kaihda yhtäkään asiakasta
ei eksytä
nakuteta vallankumousta
joukkotyperyyden tanssiaskelia
kaikokaipuukamikazetta
lasit huurussa
rakastellaan
simpukan kohinassa
kaupungin epäoikeus
kerrostalojen irvistävä hymy.
Katupylväiden sakkolihaa
kuutamonaurua parkkipaikoilla
autot kylki kyljen
ovet auki syksylle
ei taistella vastaan
saunan tuoksussa
kansakunnan katkennut toivo
pillipiiparin viaton epäusko
kun kadut täyttyvät
häpeästä
vaarin piipun pilvilaivoista.

Humppaa humppaa humppaa
keuhkot pumppaa paksua savua
ulos mielestä
käydään sisään
metsään rakkauteen
varomatta lapsia
kiimaa tahtia
kaarnalaulussa vuosisatojen sodat
toivottomuus tahtotila
haljeta joka suunnasta
astua väärällä tavalla
kaivaa matoja kalastella
parempia aikoja
sammion pohjalta katsella
antaa vasaran taputella
humppaa humppaa humppaa
kengät vispaa parketilla
oksennuksen ja kiihkon tuoksussa
ohitetaan vieraita kaupunginosia
tuntemattomien itkeviä kakaroita.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Esikoiskokoelmasta vielä muutamia kappaleita jäljellä

Syksyllä 2011 julkaistun esikoiskokoelmani Kunnes oppii kävelemään toisesta painoksesta on edelleen jäljellä muutamia kappaleita. Kirjan voi tilata kotiin kannettuna 12 eurolla. Kolmatta painosta kirjasta ei ole näillä näkymin tulossa eli tämä lienee viimeisiä hetkiä, jolloin kirjan voi vielä hyllyynsä hankkia. Tilaukset osoitteesta: harri.hertell@gmail.com

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Dägä!

Luopua väitteistä
hukkua sahanpuruihin
naimatyöläisen piiskattuihin mattoihin
toverit, me olemme yössä!
oikeilla jäljillä
vinttikerrosten katkenneitten kusiletkujen äärellä
täältä sinne
matka on kohtuuttoman pitkä
taipeet hyvin voideltuja
saappaat liukkaita ja kattoluukut avonaisia
kun on aika vaihtaa maisemaa
ja putki taas täynnä usvaa
kapteeni, rontti heti auki!
kalja huulille ennen keskipäivää
pian täällä jo tanssitaan
tähtisumujen viatonta piirileikkiä
haljenneiden riisien voimatonta kitkaa
kotishamaanin paksua savua
psykebileiden väsynyttä ysäriä
tehtaanpiipuista sävelet puhaltavat
tietävät mitä on flundervalsen
kampeloiden litteä keskinkertaisuus.

Me heitämme päiviä kuin leipäkiveä
viskomme aukkoja otsoniin
nauramme kaikelle liian monta kertaa
kuin sairas lapsi
ja lopulta jokin metsässä katkeaa
käy kimppuun luovuttamatta
murisee hetken ennen hyökkäystä
kuin koira pölynimuria.

Se kaipaa neulaa

Se kaipaa neulaa
jonka silmässä jo pitkään olen ollut kala
muiden samanlaisten joukossa
maailmassa
ei ole tarpeeksi hyllytilaa kaikille
uurteille löytää harva polkunsa
vuosikymmenien hilse rapisee iloisesti
pyörii 33 1/3 minuutissa
juoksu voisi käydä jollekin työstä
mutta on usein kutsumusta
karusellia jonka kyydistä ei halua hypätä
kaikki hyvin valtakunnassa
kun odysseus katselee tuomikirkon kupeesta
tietää jotakin meitä paremmin arvosta.

Se kaipaa neulaa
tahtoo kertoa laulajan fonin kannujen riemusta
ikkunalaudalla kuuluu säilyttää vain kukkaruukkuja
kiertää kirppareita divareita
roskalavoja ja toreja.

Se kaipaa neulaa
napsuu ja pomppii merkkiin katsomatta
ritisee kirkkaankin lampun valossa
nettihuutokaupan ilmoituksessa
nuori mies hinkkaamassa haapapuisella tikulla
ja me kastelemme kuulijat
slowareilla covereilla
jatsilla ja kansiin tatuoiduilla auringoilla.

Se kaipaa neulaa
halaa toista hyllyssä
ei ole hyvä olla liian lähellä
ahtaalla kuin sinkut yksiössä
niillä on kuitenkin oma käsityksensä maailmasta
ettei ole elossa ilman kierroksia
vaikka toisinaan pitäisi osata relata
antaa tomun laskeutua
pestä oikealla tavalla
vaihtaa vaatteita ja hoivata
niitä parhaimpia saaliita.

Se kaipaa neulaa
tietää että itsessään
on maailman hiljaisuus
kaikki äänet mitä voi syntyä
ja tämä päivä
on toiveikas VG+
jotain uutta saattaa tulla vastaan
mistä tahansa laarista.

torstai 6. syyskuuta 2012

Ensimmäiset Name Droppailun SM-kilpailut torstaina 13.9. Pacificossa

Ensimmäiset Name Droppailun SM-kilpailut torstaina 13.9. Pacificossa

Poikkitaiteellisella Kynäniskaklubilla tehdään historiaa torstaina 13.9.2012, kun sanataiteilijat Dxxxa D ja Harri Hertell järjestävät ensimmäistä kertaa Name Droppailun SM-kilpailut. Skaboissa kuvio on yksinkertainen: kullakin osanottajalla on 90 sekuntia aikaa kertoa tuomaristolle ketä kaikkia hän tuntee. Merkitystä ei ole sillä tunteeko osallistuja oikeasti mainitsemansa henkilöt vaan härskeimmät leveilyt ja surkeimmat kaveripiirit palkitaan. Tule siis tiputtelemaan nimiä, jos olet ollut Johanna Tukiaisen kanssa kaljalla tai hengaillut Arhinmäen kanssa fudismatsissa. Tuomaristo pisteyttää kunkin esityksen ja antaa niistä idols-hengessä myös suullisen palautteen. Tuomaroinnista ja levymusiikista vastaavat itseoikeutetusti herrat Hertell & D. Pacificon (Helsinginkatu 15) ovet aukeavat klo 20, name droppailu klo 22 alkaen. Vapaa pääsy, tervetuloa!

Ilmoittautuminen paikan päällä klo 21.45 mennessä, droppailujärjestys arvotaan klo 22.

Lisätiedot ja haastattelut:
Harri Hertell, name droppailun tuomari vuodesta 2012
harri.hertell@gmail.com
p.0405063668

tiistai 4. syyskuuta 2012

Ikkuna auki ilman syytä

Koira tarvitsee hihnansa
yö liiskautuvan kahinan
askeleet märällä hiekalla
kuulostavat kuin joku hieroisi kasvoja
vasten rakeista betonia.

Olemme täällä ikkuna auki
mutta mitään ei tapahdu
läpiveto kiertää yksin alakuloisena
pudottelee postiluukusta tietoja
mitä jonkun toisen mielestä pitäisi
maksaa asumisesta vedestä sähköstä
näytön epäluuloisesta valosta
kun kovakuoriainen riisuutuu yöllä panssariasustaan.

Jokin jättäytyy aina pois
irtoaa hetki toisensa jälkeen
kuin lapsen hammas
ilman verta tai itkua
maailmaan ei synny muutoksia
vaimoille puhtaita petauspatjoja.

Sormet tekevät työtä
käskemättäkin tulkitsevat kokeman
muovailevat sanoista kiihkeitä tanssilattioita
kipeitä käsiä ja alenevaa itsetuntoa
luovat lauseen kantakapakan tahmeasta matosta
joka halkeaa liitoksista
syrjään painetuista haluista
pottipeliin kadonneista kolikoista.

Me olemme täällä useina iltoina
ikkuna auki ilman syytä
on vaikea hyväksyä
ettei ole tarkoitusta
syvää lommoa linja-auton kyljessä.

torstai 30. elokuuta 2012

Tupakoivat kuolevat nuorempina

huutavat illassa kaupungin nimeä
ovat matkalla vapaasta tahdosta
nimikyltin katkenneesta laulusta
naarmusta aurinkolasien pinnalla
unelmat luistelevat, uivat, nukkuvat
synnitön heittää ensimmäisen kiven
ja siitä syntyy renkaita
arkipäivän psykedeliaa savua
juopon pälvikaljulla puistossa
haaksirikkoituneen patsaan penkillä
aika katkeaa kuin laiva
töräyttää merkin lähdöstä

tupakoivat kuolevat nuorempina
ja kaikki menee hyvin
kun on kengät jalassa
niin on haudattu myös monta lihasta kieltäytynyttä
selkään liimautunutta paitaa
ja hiessä lähihistoria
kalliosta irronnut pala hammasta
taivaan määrätynkaltaista valoa
pahvipuheita roskalaatikoiden luvalla

tupakoivat kuolevat nuorempina
tahtovat vallata maailman
siemenen jokaisen huulilta
pillumellakkaa venäjän luvalla
sanat kumpuavat kylmistä tölkeistä
näyttelijän taskussa mattia
muttei kukkaroa
vapaus olla kuka tahansa
paitsi itsensä
kaapata puheet kuiskaajan kopista
pyyhkiä huskyn turkista
jättiläisen tarjoama illallinen
yhteiskunnan täikampa
rohkeus elää ja olla
määrittämättä itseään
muiden kautta

tupakoivat kuolevat nuorempina
täyden kuun veljeskunta tappelee porttikongissa
yksi kerrallaan
hiukset putoavat
kaksihaaraiset ajatukset lorisevat
taskulamppujen täyttämillä rypyillä
kumpuavia juhla-asuja
rintoja ilman liivejä
roikkuvia lauseita
pelastusrenkaita sängyn laidalla
meistä jokainen harkitsee polttavansa nurtsia
jonka varrelta voi löytää palan kesämaasta

tupakoivat kuolevat nuorempina
tietävät minne happi ei lopulta kierrä
sykkivän sydämen reunalta
on helppo pudota
päästää irti
antaa hampaiden kellahtaa suusta
ennen kavereita

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kottikärryt pitävät siestaa

kuumimpina tunteina
on aihetta levätä
antaa auringon paiskia hommia
säteitä halkokasaan

Meillä on aikaa

Meillä on aikaa
poltella tupakkaa
männyt päivänvarjoina
kirjoittaa järvet lämpimiksi
koiran kielen lipoessa
laiturilla 
pisarat lentävät
läkähtyneinä 
kohti iltaa

En tulkitse aikaa

En tulkitse aikaa
vaan olen sen kyydissä
liftarina
vuodenajat pyörivät alla
toisinaan ylinopeudella
tai pelkillä höyryillä
hitaasti
odottaen seuraavaa bensa-asemaa
kassan viereen nukahtanutta kahvia

Koira vahtii pihaa

Koira vahtii pihaa
suojelee ruohoa leikkurilta

Maanantai

koko päivän olen yrittänyt
kuulla kalalokin askeleet kalliolla

Hautausmaan ja mielisairaalan välillä

Hautausmaan ja mielisairaalan välillä
on hyvä olla
istua betoniporsaalla hörppien olutta
muistellen potilaita
jotka kärsivät
rakkauden puutteesta
tai sen paljoudesta
niittäen mielen pelloilla
kosteaa heinää
ilman vastuuta
yhteiskunnan tuskista
koirien kusipuskista
ohi kiitävistä pyöräilijöistä
monet eivät (käytä kypärää)
pelkää elämää.

Mielisairaalan ja hautausmaan välillä
on hyvä olla
antaa elämän hehkun puhutella
ilman että kukaan yrittää tulkita
mitä on linnun laulu
kuolleiden bileet montuissa.

Kahvilassa

Maksan kahvikupin verran
että saan kiireettömästi katsella
kaduilla käveleviä ihmisiä
muodikkaita naisia
tyyliteltyjä miehiä
joiden takana
kauppias asettelee lappua
putiikkinsa ikkunaan
ja katoaa takahuoneeseen
tekemään asioita
joista en saa kuulla
mistään summasta.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Soit loppuun kuin virsi


Soit loppuun kuin virsi
kuin rakkaus jota en ehtinyt huomata
pyyhin sinut otsalta
kuin olisit ollut työtä ja hikeä
valinta
kuppiin sammunut tupakka
reikäinen muovipussi kadulla
oksa joka raapaisi haavan
eivätkä lehdet putoa
tikut katoa ihon alta
vaikka kaikki on jo pitkällä
metsä käynyt hiljaiseksi
vuodet sakeammiksi
askeleissa rikkinäisen radion rahina
katseessa toivo
josta en irrota otetta

torstai 28. kesäkuuta 2012


Tiputellaan
tuoppeja alas
kurkusta
suurin osa on nestettä
kuten ihmisestä

Puut huojuvat


Puut huojuvat
kuin ostarin pubista palaavat
ystävykset yhdessä
vailla epävarmuutta
tai tietoa huomisesta.

Karaoke pauhaa kioskin vieressä
nuori mies ei saa rauhaa
tuijottaa sääriä
epätoivoisena
kuin kuuroutunut kapellimestari
joka muistaa ensihumalan
kuinka lempi
sinfonian tahdissa
pystyi unohtamaan kaiken muun.

Odotan sadetta


Odotan sadetta
enkä pelkää
puhua siitä
mikä kuitenkin tulee tapahtumaan

Kättely

Kättely
sopimus että ollaan ystäviä
ainakin näiden maljojen verran
katsellaan kuinka kävyt tippuvat
pahvilaatikot särkyvät
varoituksista huolimatta
kaupunki rakennettiin
elämistä varten

Koivut taipuvat pahaenteisesti

Koivut taipuvat pahaenteisesti
kuin maa ja taivas
olisi pilvessä
avaimet ovessa
mutta kukaan ei ole kotona
tupsun ja navan välillä
luomi
tutkimaton musta aukko

Beatlesit kulkevat jonossa


Beatlesit kulkevat jonossa
suojatiellä kengät jaloista pudonneet
pellon laidalla auto kuutiona
ja nuori rokkari sairaalassa
lapsuus murtuneena

Homeward Bound

A lost boy lost
under his thick clothes only a thin or thinning fear
the paraphernalia of freedom of speech and between two streets
the queue moves slow and quiet and shoegazing
it lowers the selling prices of these properties
amazing value! down jackets and pop-up tops!

The yellowed or yellowing promises of magazines
dry on the lips of ad execs
the holiday spirit
is within your grasp
and those new sweatshoptalk-Nikes
are within your grasp
inequity and exploitation
are in your grasp
and I'm told the revolution won't even be televized
but even that is within your grasp
as you strangle a last gasp from your fellow man
and in the middle of a deserted park I realize
how easy it is to be a good person.

What we need are some kickass powerpoints
poindexter populists hung dry from their ties
rune-singers from garbage yards and junk piles
folk wisdom clichés tangled together in snowdrifts
tales from the deep wells of experience under bridges told in starts & fits
greasy johndoes staggering up to vote
clung to editorials written to a bloated rote saying
c'mon let's play nice and say yay to the Helsinki Guggenheim
or else we'll all be hayseeds and rubes and yokels
and christ not to mention these gypsies
well naw I guess they're ok sometimes
when you're returning home from somewhere or leaving forever
when they play those quaint lazy warzone ballads at the station
it's like a field trip to the idjut 'burbs
with a false prophet True Finn as your sawed-off guide.

To have a whole mint-condish disc of Zoloft
a satchelful of feelings you haven't dealt with yet
and jesus how easy it is to be a good person
the Truth slurped from the mouth of a bottle jutting from a paper bag
cup by cup, the huge buzz that rises from under unkempt moustaches
the nuzzling buddies and late-night lyres
storytellers if it kills them
whispers captured on photographs
love's sweet song sans pubic hairs
the shame! the pleasure!
unsanctioned submarines navigating the depths of the fatherland
let's put our backs to the wheel for the good of Us All
magic tricks on the office couch and imagine
for a solitary moment there exists a place or a realm
that nobody can imagine
as of yet

----

Translation: Kasper Salonen

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Tuoli tarvitsee jokaisen jalkansa


Tuoli tarvitsee jokaisen jalkansa
olut vaahtonsa
istuja pitkän illan
kaksi kankkua
ja sakeita ajatuksia
joita ravistella
aivojen rasiassa
tofu marinadissa
imee itseensä vaikutteita
päivien värinää käsissä
lupaus
että jotain näilläkin voi tehdä
tarttua kahvaan
ja sulkea ovi perässä

Katiska täynnä ahvenia


Katiska täynnä ahvenia
nainen venyttelee ajatuksia keskipäivällä
ei pitäisi puhua koivuista
murtuneista ranteista
mutta viime yönä
ammuin isoäitini ilmakiväärillä
en osaa sanoa oliko se painajainen
mutta nyt tekisi mieli kysyä
joltakin asiantuntijalta lausuntoa
sytyttää tuli ja katsella
kun peltilaatikon sisältä
nousee makeaa savua

Ennen kesäteatteria


Kahvilan pyöreillä pöydillä
sadepisarat piirtävät
lukemattomia uusia maailmankarttoja

Juhlien jälkeen


Juhlien jälkeen
tyhjät lasit pöydillä
kevyt savu
nousee vielä nuotiosta
aamulla
yksinäinen televisio
sataa raekuuroa metsässä.

Laiska maanantai


Lepät vilkuttavat kuninkaallisina
laiskana maanantaina
kärpänen pyörii
paskahuussin takana
tehtävä joka ei odota
istujaansa.

Kesä naputtelee kyllästyneenä
sormiaan kattoa vasten
rantakaislikko kiljahtaa
hiljaa
metsän keskellä
sieni kasvaa
toivoo olevansa kyllin iso
vielä jonain päivänä
poimittava.

Saunassa surina


Saunassa surina
ampiaisten oma formulakisa:
miljoona herhiläistä heiluttaa siipiä
ettei kuningattaren olisi kuuma

Vanhankaupungin koskella


Kuninkaan vaunut natisevat poluilla
kuin rutikuiva totuus
jota kukaan ei kyseenalaista
uskalla ottaa esille bensaa ja tikkuja.

Jumalista armottomin
kääntää taivaalla kylkeä
me valumme elämän katkeria karpaloita
puhelinmyyjän valheita
yrittitarhan terveisiä
lapsia vilkuttamassa
tuhansille potkituille perseille
suljetuille tehtaille, ladatuille aseille
vihreän lehden laiskuudessa
kahisevia tuulia
suudeltuja häpyhuulia
antennirintoja pystyssä
ottamassa vastaan hyviä ja huonoja uutisia.

Kuninkaan vaunuissa pyöreät rattaat
kuljettajan rakkaat hippuset hyppivät
tien syrjään iloisina.

Västäräkillä koti portaiden alla


Västäräkillä koti portaiden alla
sulat kiikkuvat
ylös ja alas
kun motacillat juhlivat
underground rokkia sadeiltana.

torstai 21. kesäkuuta 2012

radiossa valtakunnan epäilys


radiossa valtakunnan epäilys
lupa olla idiootti hyvällä mielellä
kaupunkilaisten rappusilla
kovettuneita purukumeja
itkua ilman täyttymystä
suljettuja verhoja
puuhuvilan vaikenevia lupauksia
kunhan kiihdyin
ei toistu todella
tällaista onnea
löytyy vain elokuvista
vessapaperista huussissa
voi lukea arkin verran historiasta
jos on tarpeeksi koulutusta

Punavarpunen kävi täällä


punavarpunen kävi täällä
läikytti väriä maisemaan
kuin mielipide
mustalainen käsi avoinna
ottamaan vastaan
keskivertoihmisen vihat
variksen sulat
katonrajassa
muisto telttapaikoista
unohdetuista nuotioista
kompostin vieressä
onni
heinikkoon sammuva tuli

torstai 7. kesäkuuta 2012

Helsinki-päivän kunniaksi


Tytöt pysäkeillä
sukivat hiuksiaan
hameet kesästä köyhtyneinä
ja kaikilla yllä
samat nahkatakit
surulliset lupaukset kapinasta
liian lyhyet ajatukset
eikä tietoakaan vapinasta
suuhun pesineestä pahasta tavasta
mutta matkustetaan hetki ilman lippua
pummilla aikuisten maailmassa
kokeillaan päästä baariin ilman pahveja
pelottavan polttavia katseita
penkkien väliin piilotettuja spiguja
pärjääjät kantavat koiranruokaa luxus-tavaratalon kasseissa
ja vuodet kiertävät samoilla kiskoilla
liian kovalla kiireellä
kovanaamakundit sylkevät ulos lapsuutta
avaavat vetoketjuja
saksien polkiessa haitsua
sydämen pumpatessa bassoa
ilman puhdasta omatuntoa
astioilla syömättömiä tunteita
äidin pohjatonta huolta
sanomattomia virtoja
vastaamattomia puheluita
vaikka tekisi mieli kertoa kaikesta
arvista hihoissa
veljen valkoisista viivoista
jotka eivät ole merkkejä suojatusta kulusta.

Joku pukee ylleen morsiusasua
ja miettii turhaan näyttääkö maailma kauniilta
ilman pakkopaitoja tai lepositeitä
nuori anorektikko nääntyy balladin päällä
laitoksessa
kahvi maistuu unelta
aidat pumpulilta
päivien hypätessä kyytiin lukitsematta ovia
kannetaan perintöä mukana
vihaamatta tuttuja kasvoja kuvissa
sielussa napittamattomia paitoja
mainoskyltin juurella pulut etsivät pulleita vuosia
ilman syyllisyyttä
lyödään lankkuun nauluja
kalterien taakse sikatauluja
ratkaistaan maailma napin painalluksella
kaipaamatta satakielen laulua
kaupungin alkusijoilla
isoäitien vankkurit natisemassa
ohi lapsuuden traumojen
kesälomien toteutumattomien toiveiden
joita levykauppias kastelee
kahden kiskon keskellä
harmaata jatsia jo kulmakarvoilla
huuhkajat ostoskeskuksien katoilla
tarkkeilemassa kaksisataa vuotiasta pääkaupunkia
jonka neonvalot sortuvat pois rahapusseista
enteenä erään aikakauden lopusta.